Ajankohtaista

Kliinisesti todetuista raskauksista keskeytyy 10-15%. Hedelmöittyneistä munasoluista ilmeisesti tuhoutuu jopa 60% jo ennen kuin raskaus on mahdollista todeta normaalimenetelmin.

Yli puolet yksittäisistä keskenmenoista johtuu sikiön kromosomipoikkeavuudesta. Kromosomipoikkeavuuden lisäksi keskenmeno voi johtua infektiosta tai hormonihäiriöstä. Valtaosa (80%) raskauksista keskeytyy kahdeksan ensimmäisen raskausviikon aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että keskenmenon oireet alkavat tällöin. Raskausoireet kylläkin yleensä häviävät, kun raskauden kehitys loppuu, mutta verinen vuoto voi alkaa vasta viikkoja myöhemmin.

Alkuraskauden verinen vuoto on tavallista. Sitä esiintyy normaalistikin noin joka viidennellä raskaana olevalla naisella. Alkuraskauden ultraäänitutkimus on tällöin tarpeen tilanteen selvittämiseksi. Myös kohdunulkoinen raskaus sekä rypäleraskaus ovat mahdollisia vuodon syitä.

Yleisin löydös keskenmenon tapahtuessa on ns. tuulimunaraskaus, jolloin kohdussa on sikiöpussi, mutta sikiön kehitys ei ole lähtenyt käyntiin, joten sikiön hahmoa ei näy. Hyvin varhainen sikiön kehittymisen loppuminen näkyy ultraäänitutkimuksessa sikiöpussissa havaittavana elottomana sikiön hahmona. Useimmiten kehitys siis päättyy ennen yhdeksättä raskausviikkoa.

Keskenmenoa sanotaan toistuvaksi, jos samalla naisella keskeytyy kolme peräkkäistä raskautta. Näin tapahtuu noin 1%:ssa kaikista raskauksista. Kolmen peräkkäisen keskenmenon jälkeen 60-80% onnistuu seuraavassa raskaudessa. Tällöin on kuitenkin selvästi lisääntynyt raskauskomplikaation vaara. Myös sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat tavallisempia.

Koska keskenmenot ovat hyvin yleisiä ja tilastollinen mahdollisuus toistuviin keskenmenoihin on aika suuri, käynnistetään selvittelyt keskenmenon mahdollisista syistä vasta kolmen perättäisen keskenmenon jälkeen.

Kromosomipoikkeavuus on siis yleisin tunnettu syy keskenmenoon ja kattaa yli puolet keskenmenoista. Kromosomien rakenteellisia poikkeavuuksia tavataan 5-7%:lla niistä pareista, joilla raskauden päättyvät toistuvasti. Yleisin syy on kromosomin ns. balansoitunut translokaatio, joka on naisilla huomattavasti yleisempi kuin miehillä ja selviää puolisoiden kromosomien kartoituksessa.

Kohdun rakenteellinen poikkeavuus esiintyy noin 0,5%:lla naisista ja saattaa aiheuttaa keskenmenon. Kohdun rakennepoikkeavuudet vaihtelevat osittaisesta kohdun väliseinästä täysin kaksiosaiseen kohtuun.

Rakennepoikkeavuus on mahdollista havaita ultraäänitutkimuksessa tai kohtuontelon tähystyksessä (hysteroskopia), vatsaontelon tähystyksessä (laparoskopia) tai magneettikuvauksessa. Myös kohdun limakalvon alainen myooma (lihaskasvain) voi aiheuttaa joko vaikeuksia raskauden alkamisen suhteen tai lisääntyneen keskenmenon vaaran.

Hormonihäiriöistä johtuvissa keskenmenoissa yleisimmin on syynä pidetty munasarjaan munasolun irtoamisen jälkeen kehittyvän keltarauhasen puutteellista hormonieritystä, jonka tehtävänä on ylläpitää alkanutta raskautta, kunnes istukka alkaa tuottaa riittävästi keltarauhashormonia. Myös luteinisoivan hormonin (LH) suuri pitoisuus lisää keskenmenoriskiä. Se usein liittyy munasarjojen monirakkulatautiin (PCOD).

Lisääntynyt tietämys tromboositaipumuksista (veritulppa) on lisännyt tietämystämme toistuvien keskenmenojen syistä. Se voi olla joko perinnöllinen tai hankittu. Yksi syy voi olla fosfolipidivasta-ainesyndrooma. Sen syntymisen syytä ei vielä tarkoin tunneta. Tutkimustyö keskenmenojen syiden selvittelyssä jatkuu intensiivisenä.

Jukka Rossi
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri