Ajankohtaista

Viime aikoina maailmalta on toinen toisensa perään tullut hämmentäviä tietoja eri tutkimuksista hormonikorvaushoidon vaikutuksesta etenkin rintasyöpään sekä joihinkin muihin sairauksiin.

Nämä mediassa räväkästi uutisoidut tulokset ovat aiheuttaneet paljon kohua hormonihoidon turvallisuudesta myös meillä. Moni hoitoa saava nainen on vakavasti alkanut miettiä sen mielekkyyttä omalla kohdallaan. Useat ovat myös oma-aloitteisesti lopettaneet hormonilääkityksen ilman, että olisi siitä oman lääkärinsä kanssa keskustellut.

Tähän asti vaihdevuosien hormonikorvaushoidon hyötyinä naiselle on pidetty ensisijaisesti kiusallisten vaihdevuosiin liittyvien vaivojen poistamista. Noin 70-80%:lla naisista esiintyy oireita vaihdevuosien alkamisen yhteydessä. Tyypillisimmät kiusat ovat kuumat aallot, hikoilu, unihäiriöt ja mielialan vaihtelut. On todistettu myös, että estrogeenihoidosta on hyötyä luuntiheyden parantamisessa.

Tähän asti on myös oletettu, että estrogeenihoidosta olisi myös hyötyä sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisyssä ja mahdollisesti hidastavasta vaikutuksesta Alzheimerin taudin ja dementian kehittymisessä. Myös positiivisista vaikutuksista ihon ja ikenien kunnon suhteen on olemassa tutkimustuloksia.

Nyt maailmalla julkaistuja tutkimustuloksia hormonikorvaushoidon ja rintasyövän yhteydestä ei tutkijoiden mukaan voida suoraan soveltaa Suomen oloihin ja täällä käytössä oleviin hoitomuotoihin. Jo ennen toissakesänä julkaistua amerikkalaista WHI-tutkimusta  tiedettiin useiden kymmenien aikaisempien tutkimusten perusteella, että yli viiden vuoden hormonihoidon jälkeen vaarasuhde on noin 1,3-1,35 verrattuna hormonihoitoa kättämättömään. Rintasyövän riskin lisääntyminen tulee esille normaalipainoisilla naisilla tällaisella riskisuhteella. Sen sijaan ylipaino itsessään lisää jo ilman hormonihoitoa rintasyövän riskiä saman verran kuin hormonihoito. Muita riskiä lisääviä tekijöitä ovat synnyttämättömyys, ensimmäinen lapsi yli 30-vuotiaana, ravintotekijät ja kansalliset geenierot.

WHI-tutkimuksen tulosten perusteella yli kymmenen vuotta estrogeenihoitoa käyttäneistä 50-70 vuotiaista naisista kahdeksan sadasta saa rintasyövän. Hoitoa käyttämättömistä taasen

seitsemän sadasta. Lukuina erot eivät ole suuret. Kun hormonihoidon lopettamisesta on kulunut viisi vuotta, lisääntynyt riski on hävinnyt.

Englantilainen nyt viimeksi julkaistu ns. miljoonan naisen tutkimus oli pelkkä haastattelu- ja tilastojen seurantatutkimus. Seuranta-aika oli kovin lyhyt ja käytäntö siellä eroaa aikalailla suomalaisesta systeemistä. Loppupäätelmiä ei voi suoraan verrata täkäläisiin oloihin. Tästä ja eräistä aikaisemmin julkaistuista tutkimuksista näyttäisi käyvän ilmi, että estrogeenihormonin rinnalla annettava keltarauhashormoni voisi olla riskiä lisäävä tekijä. Sitä on annosteltava estrogeenin ohella niille naisille, joilla kohtu on tallella, koska pelkkä estrogeenin anto pitkän ajan lisää kohdun limakalvon syövän vaaraa.

Hormonitutkimuksista on ilmennyt, että estrogeenihoito vähentää paksusuolisyövän riskiä. Se on edelleen epäselvää, onko estrogeenihoidosta hyötyä esimerkiksi sepelvaltimotaudin tai aivohalvauksen ehkäisyssä, vai lisääkö se riskiä näihin sairauksiin. WHI-tutkimuksessa todettiin riskin lisääntyminen. Mutta on huomattava, että siihen osallistuneitten naisten keski-ikä oli 63-vuotta, 66% oli yli 60v. ja 20% yli 70v. hoidon aloittaessaan. Tiedetään jo entuudestaan, että alle vaihdevuosi-ikäisillä naisilla esim. sepelvaltimotauti ja sydäninfarktit ovat harvinaisia. Vaihdevuosien jälkeen naisten sairastuminen näihin tauteihin nopeasti yleistyy ja lopulta naisilla on esiintyvyys samaa luokkaa kuin miehillä. Estrogeenillä näyttää siis olevan suojeleva rooli niin pitkään, kun munasarjat sitä tuottavat elimistöön. Mikä on sen merkitys mahdollisena suojaavana tekijänä naiselle, jos korvaushoito aloitetaan välittömästi siinä vaiheessa, kun naisen oma tuotanto loppuu? Tähän emme vielä tiedä lopullista vastausta. Asian suhteen on kuitenkin menossa laajoja seurantatutkimuksia. Niiden valmistuminen vain vie vuosia aikaa, joten nopeaa vastausta emme saa.

Se hyöty uusista tutkimustuloksista on, että se on pannut sekä potilaat että lääkärit miettimään hormonikorvaushoitoja. ja niiden toteuttamistapoja. Nyt on pyrkimys siihen, että hoito tulisi yhteisymmärryksessä räätälöidä kunkin potilaan suhteen. Etsitään sopiva annostelu ja hoitojaksot sekä mietitään yksilötasolla hoidon ideaalinen kestoaika. Oman hoitavan gynekologin kanssa kannatta rauhassa keskustella hoidon hyödyistä ja haitoista. Aikaansa seuraavat gynekologit seuraavat koko ajan tieteellisiä tutkimuksia ja osallistuvat erilaisiin koulutustilaisuuksiin, joista ammentavat uusinta tietoa.

Jukka Rossi
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri